Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen vaatii toimenpiteitä yrityksissä – ja nopeasti
Yritykset ovat keskeisessä roolissa kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn säilyttämisessä ja turvaamisessa. Fimpecin Kumppanit-podcastissa vieraillut turvallisuusasiantuntija Jarno Anttalainen peräänkuuluttaa tämän mahdollistamiseksi yrityksiltä selkeitä roolituksia ja sijaisuusjärjestelyjä, realistisia varautumissuunnitelmia, omavaraisuusajattelua sekä tiiviimpää yhteistyötä yritysten välillä ja eri viranomaisten kanssa.
Jarno Anttalainen päätti upseerinuransa puolustusvoimissa vuonna 2004 jääkäriprikaatissa Sodankylässä ja siirtyi yritysmaailman palvelukseen. Energia-alalle hän päätyi noin seitsemän vuotta sitten toimien muun muassa Viafin Gas Oy:n toimitusjohtajana, Lahti Energian energiajohtajana ja helmikuusta 2025 lähtien Gasgrid Oy:n valmiuspäällikkönä. Anttalainen on myös yksi Fimpec Advisorseista.
Puolustusvoimista Anttalainen toi mukanaan kiinnostuksen turvallisuusasioita kohtaan. Alusta lähtien hän kiinnitti huomiota yrityksissä vallitsevaan tietynlaiseen sinisilmäisyyteen, siihen että turvallisuuteen liittyvissä asioissa oltiin liian avoimia.
”Ajattelin, että tässä suhteessa meillä on paljon parannettavaa, ja siitä kiinnostus lähti liikkeelle. Energia-alalle siirtymisen jälkeen asian tärkeys on vain korostanut ja konkretisoitunut, kun vastuulla on ollut jonkin infrastruktuurin kunnossapito ja että se pystyy toteuttamaan tehtävänsä. Vuosien mittaan asiasta on tullut puhuttua paljon eri tahojen kanssa ja uppouduttua siihen yhä syvemmälle”, hän taustoittaa.
Paljon on yritysten vastuulla
Viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siellä nähty pyrkimys tuhota järjestelmällisesti energiainfrastruktuuria, kaapelikatkot Itämerellä ja lisääntyneet murrot infrastruktuurikohteisiin ovat nostaneet aiheen julkisuuteen. Anttalaista kuunnellessa vakuuttuu siitä, ettei yhtään liian aikaisin.
”Kriittisessä infrastruktuurissa on kyse perusrakenteista ja palveluista, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi. Helposti unohtuu, että suurin osa niistä on yksityisten omistamia, ja kun olemme eläneet rauhanaikaa ei ole välttämättä mietitty ihan oikeasti sellaisia skenaarioita, entä jos…, vaan luotettu siihen, että tulevathan viranomaiset sitten apuun. Se pitää kuitenkin muistaa, että yritys vastaa kaikissa tilanteissa siitä, että ne pystyvät toteuttamaan omaa tehtäväänsä”, hän sanoo.
Anttalainen toivookin, että turvallisuus- ja varautumiskysymykset nousevat vahvasti jokaisen yrityksen agendalle.
”Uhat koskevat ihan kaikkia yrityksiä, ei pelkästään infrastruktuurin parissa toimivia. Oma havaintoni on valitettavasti se, että vaikka monessa paikassa on tehty esimerkiksi ISO 9001 -laadunhallintajärjestelmää varten riskienhallintasuunnitelma, oikeasti aiheeseen pureutuminen ei ole sillä tasolla kuin se voisi olla.”
Eikö Suomi olekaan varautumisen mallimaa?
Suomi esitetään kansainvälisessä uutisoinnissa monesti varautumisen mallimaana. Anttalainen varoittaa kuitenkaan tuudittautumasta väärään turvallisuudentunteeseen. Ulkoapäin katsoessa voimme näyttää edelläkävijöiltä, mutta kun oikeasti syväsukelletaan konkretiaan, meillä riittää kyllä parannettavaa. Valaisevaa Anttalaisen mielestä on lähteä liikkeelle yksilötasolta ja kysyä oletko itse varautunut.
”Hyvä esimerkki on se, että tein itsekin edunvalvontavaltakirjat ja testamentit vasta muutama vuosi sitten, eli en ollut varautunut ja tämä on hyvin tavallista. Samoin työpaikalla on syytä miettiä, miten asiat hoituvat, jos itselle käy jotain ja on vaikka kuusi kuukautta poissa. Silloin oikeaa vastuullisuutta on se, että henkilöllä ei ole vain lomasijaista, vaan sijaisena on henkilö, joka on valmennettu niin, että hän pystyy ihan oikeasti vastaamaan asioista.”
”Kun tästä siirrytään tiimi- ja organisaatiotasolle, pitää kysyä onko meidän riskienhallintasuunnitelmamme mietitty ja koeponnistettu ihan oikeasti ja varauduttu pahimpaankin skenaarioon. Väitän, ettei näin useinkaan ole, ja nykyinen maailmantilanne on meille hyvä herätys laittaa näitä asioita kuntoon ihan oikeasti.”
Varautuminen on avainsana kriittisen infrastruktuurin suojaamisessa
Erityisesti Anttalainen on pohtinut energiainfrastruktuurin turvaamista jo töidensäkin puolesta, mutta kyseessä on myös yksi keskeisimmistä kriittisen infran osa-alueista. Häiriöt siinä voivat aiheuttaa laajoja vaikutuksia koko yhteiskunnan toimintaan. Energiainfrassa myös korostuu Anttalaisen jo aikaisemmin mainitsema liika avoimuus.
”Se on iso riskitekijä energia-alalla. Tähän pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Jo julkaistuille tiedoille ei valitettavasti nykymaailmassa voi tehdä enää mitään eikä energiaa kannata käyttää hirveästi sen piilottamisyrityksiin. Katse kannattaa suunnata tulevaisuuteen ja miettiä tarvitseeko kaikki uudet asiat laittaa yhtä avoimesti näkyville.”
Paljon muutakin on tehtävissä. Tärkeää Anttalaisen mukaan on laittaa varautuminen kuntoon ja ryhtyä toimeen nopeasti.
”Roolitukset ja sijaisuusjärjestelyt pitäisi saada ihan aidosti selkeiksi. Toisaalta tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä yritysten, eri viranomaisten, puolustusvoimien ja poliisin välillä. Yrityksissä pitäisi olla nimetyt henkilöt ja heille varahenkilöt, jotka ihan oikeasti pitävät aktiivisesti yhteyttä viranomaisiin ja huolehtivat siitä, että tieto kulkee viranomaistahojen kanssa.”
Kolmas tärkeä asia on riski- ja hallintasuunnitelmien tarkastaminen. Niiden pitäisi olla strategiaa palvelevia siten, että on varauduttu kaikista pahimpiin vaihtoehtoihin. Niissä pitäisi olla myös selkeästi todettuna, mitkä ovat niitä signaaleja, joiden perustella ruvetaan varautumaan seuraavalle tasolle.
”Kylmästi sanoen, kannattaa varautua sotaan eikä piilotella sitä. Mitä paremmin olemme varautuneita, ja kun naapuri näkee sen, sitä suurempi kynnys heillä on lähteä häiriköimään millään tavalla”, Anttalainen perustelee.
Hänen mukaansa varautumisessa on tärkeää ajatella koko toimitusketjua. Ei riitä, että yritys huolehtii vaikkapa voimalaitoksen toiminnan suojaamisesta. Huomioon pitää ottaa myös se, miten polttoainetta saadaan paikalle, miten logistiikkaa toimii tilanteessa, jossa monet kuljettajista voivat olla kutsuttuja palvelukseen.
Kokonaisuuden näkökulmasta tärkeää on Anttalaisen mukaan yhteistyö saman toimialan yritysten välillä. Turvallisuuteen liittyvää tietoa pitäisi pystyä jakamaan nykyistä enemmän.
”Yrityksissä voisi olla eri tasolla olevia tiedonvaihtajia, jotka pystyvät jakamaan omia kokemuksia keskenään. Näin tieto leviäisi ja toisessa yrityksessä niitä voi sitten jalostaa paremmiksi ja itselle sopivaksi.”
Lainsäädännön muutoksia ei kannata jäädä odottamaan, vaikka niitä tarvitaankin
Tekeillä on lainsäädäntöuudistuksia kriittisen infran suojaamisesta ja häiriön sietokyvyn parantamisesta, mutta Anttalaisen mielestä nyt ei pitäisi jäädä odottamaan lakien muuttumista, vaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, joita nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaa. Lainsäädännön puolella hän kiinnittäisi huomiota asevelvollisuuslakiin.
”Venäjä on osoittanut, että se pystyy nopeisiin liikkeisiin. Jos meillä ryhdytään kutsumaan isoja joukkoja kokoon, asevelvollisuuslaissa kutsuntojen minimiaika on kolme kuukautta. Se on yksi asia, johon voisi saada aikaan muutoksia.”
”Samoin asevelvollisuuslakiin voisi sisällyttää henkilöt, jotka eivät ole suorittaneet asevelvollisuutta tai ovat yli-ikäisiä. Eli heitä voitaisiin sijoittaa kriittisiin kohteisiin lähiseudulle. Tätä asiaa voisi tarkastella aika nopeastikin, jotta saataisiin sotilaat tekemään sotilaan työtä ja kriittisiin kohteisiin paikallisia suojajoukkoja, jotka eivät muuten olisi sijoitettuna mihinkään”, Anttalainen ehdottaa.
Jarno Anttalainen oli Maiju Aaltosen ja Panu Rahikan vieraana Fimpecin Kumppanit-podcastissa.
Kuuntele Kumppanit-podcastin jakso 20: Kriittistä infrastruktuuria turvaamassa
