Teollisuuden puhdas siirtymä edellyttää sähkönsiirron kantaverkon vahvistamista ja kehittämistä
Sähkön tuotannon ja kulutuksen kasvu lisää myös sähkön siirtotarpeita ja aiheuttaa painetta sähkönsiirron kantaverkkoa kohtaan. Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka vieraili Fimpecin Kumppanit-podcastissa keskustelemassa Maiju Aaltosen ja Panu Rahikan kanssa kantaverkon tilanteesta ja siitä, miten Fingrid vastaa haasteisiin investoimalla kantaverkkoon ja tehostamalla nykyisen verkon käyttöä uusien innovaatioiden ja taloudellisen ohjauksen avulla.
Puhdas siirtymä, päästöttömän sähkön tuotannon kasvu, vetytalous, uudet datakeskukset ja kaukolämmön tuotannon sähköistyminen lisäävät merkittävästi sähkön tuotantoa, kulutusta ja siirtotarpeita. Muutoksen kokoluokasta antaa hyvän kuvan se, että vuonna 2024 Fingridissä oli tuotannon liityntäkyselyitä 400 GW:n edestä, kun niitä esimerkiksi vuonna 2020 oli 50 GW. Kulutuksen liityntäkyselyitä Fingridissä oli vuoden 2024 lopussa vastaavasti 60 GW:n edestä.
”Luvut kuvaavat hyvin muutosta, mutta myös sitä, miten houkutteleva Suomi on puhtaan sähkön tuotantomaana ja kuinka huikea potentiaali täällä on”, Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka toteaa.
Kehitys asettaa haasteita Suomen kantaverkolle, jonka vahvuus ja vakaus on ollut yksi mahdollistaja vihreän sähkön tuotannon kasvulle Suomessa. Verkon merkitystä korostaa se, että Suomi on iso maa, jossa sähkön tuotanto ja kulutus tapahtuu suurelta osin eri pakoissa.
”Viimeisten vuosien kehitys on ollut sellaista, että valtavasti puhdasta sähköntuotantoa on liitetty kantaverkkoon länsirannikolla ja Pohjanmaalla, joissa on tuulivoiman tuotantokeskittymä. Lisäksi länsirannikolla sijaitsevat Olkiluodon ydinvoimalaitokset. Kulutus puolestaan keskittyy ennen kaikkea Etelä-Suomeen. Siten sähkön pääsiirtosuunnat ovat lännestä ja pohjoisesta etelään. Pohjoisen merkitystä kasvattaa se, että siellä sijaitsee pääosa Suomen vesivoimasta ja sähkön tuontiyhteydet Ruotsista”, Sihvonen-Punkka kuvailee tilannetta.
Neljän miljardin kehittämisohjelma
Kantaverkon toiminnan varmistamiseksi pääsiirtosuuntien yhteyksiä pitää vahvistaa ja saada uusia yhteyksiä. Tähän tarpeeseen Fingrid vastaa Sihvonen-Punkan mukaan jatkuvasti kasvavalla investointiohjelmalla.
”Meillä on meneillään 10 vuoden mittava verkon kehittämisohjelma, jonka arvo on neljä miljardia. Tämä tarkoittaa vuodessa keskimäärin 400 miljoonaa euroa, kun aikaisemmin olemme investoineet verkkoon noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Nämäkin luvut kuvaavat hyvin sitä, miten rakentamisen tarve sähköverkossa on kasvanut.”
Välitöntä apua kasvaneisiin sähkönsiirtotarpeisiin uusista investoinneista ei ole kuitenkaan luvassa. Sihvonen-Punkka arvioi, että uuden voimajohdon käyttöönottoon menee suunnitteluvaiheesta 7–8 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Hän korostaakin ennakoinnin tärkeyttä ja yhteistyötä sekä sähkön tuotantoon että kulutukseen investoivien tahojen kanssa.
”On hirveän tärkeää, että investoijat ja kohteiden parissa työskentelevät ottavat meihin yhteyttä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uusien investointikohteiden kohdalla voimme silloin tutkia, mitkä sijainnit ovat suotuisia verkon kannalta eli missä on valmiit tai suhteellisen valmiit edellytykset liittyä verkkoon.”
”Myös teollisten laitosten muuttaminen vähäpäästöisemmiksi saattaa kasvattaa niiden sähköntarvetta valtavasti. Silloin olisi tärkeää, että nämä tapaukset olisivat meidän tiedossamme hyvissä ajoin, jotta voisimme sisällyttää niitä kehityssuunnitelmiimme.”
Kaikki irti nykyisestä verkosta
Kasvaviin sähkönsiirtotarpeisiin Fingrid vastaa uusien yhteyksien rakentamisen lisäksi pyrkimällä ottamaan nykyisen verkon kapasiteetista kaiken mahdollisen irti. Tähän on Sihvonen-Punkan mukaan useita keinoja.
”Olemme ottamassa käyttöön DLR-tekniikkaa (Dynamic Line Rating), jonka avulla saadaan tarkempaa tietoa siirtoverkon todellisista kuormitettavuuksista eri sääoloissa. Tuuli- ja aurinkovoiman lisääntyessä olemme rakentamassa Kalajoen Jylkän sähköasemalle synkronikompensaattoria (iso tahtikone ilman energialähdettä), joka tukee verkon jännitettä ja taajuutta. Kapasiteettiin voidaan vaikuttaa myös edellyttämällä verkkoon liittyviltä sähköntuottajilta tiettyjä asioita. Olemme esimerkiksi ryhtyneet vaatimaan verkkoon liitettäviltä sähkövarastoilta verkkoa muovaavia ominaisuuksia. Sähköverkon toimivuudessahan ei ole kyse pelkästään Fingridistä vaan se on yhteispeliä, jossa myös sähköntuottajat ja käyttäjät ovat rakentamassa osaltaan tulevaisuuden sähköjärjestelmää.”
Myös hinnoittelulla voidaan vaikuttaa sähköverkon toimivuuteen. Sihvonen-Punkka sanoo, että Fingridissä valmistellaan tällä hetkellä sijoittumiseen kannustavia liityntähinnoittelujärjestelmiä.
”Tarkoitus on ottaa huomioon, että Suomessa on erilaisia alueita. Osassa alueita, kuten Länsi-Suomessa, on sähkön ylituotantoa ja erityisesti Etelä-Suomessa kulutus on paljon tuotantoa suurempaa. Tasapainossa olevia alueita on esimerkiksi Itä-Suomi. Liittymähinnoittelulla kannustettaisiin siihen, että tuotantoa liitettäisiin verkkoon Etelä-Suomessa tai kulutusta lähelle tuotantoa Länsi-Suomessa.”
”Kesäkuussa 2025 olemme myös siirtymässä 15 minuutin kaupankäyntijaksoon sähkön vuorokausimarkkinoilla. Varttimarkkinoiden odotetaan parantavan sähköjärjestelmän sopeutumista energiantuotannon ja -kulutuksen vaihteluun sekä tarkentavan hinnanmuodostusta.”
Tuontisähkö ja sähkövarastot parantavat toimitusvarmuutta
Keskustelussa esiin nousevat myös tuontisähkön ja sähkövarastojen rooli. Sihvonen-Punkan mielestä tuontisähköllä on tärkeä merkitys jatkossakin, vaikka Suomesta tulisi sähköomavarainen vuositasolla.
”Rajayhteydet ovat sähköjärjestelmän joustavuuden ja toimitusvarmuuden näkökulmasta tärkeitä, vaikka vuositasolla nettotuontimäärät eivät olisi suuria kokonaiskulutuksen näkökulmasta. Pystymme niiden kautta tuomaan sähköä tiukoissa tilanteissa. Toisaalta ne tarjoavat vientiväylän silloin, kun tuulivoimalla tuotettua sähköä on tarjolla paljon. Tämä on myös yksi investointikohteemme. Olemme parhaillaan rakentamassa kolmatta vaihtosähköyhteyttä Suomen ja Ruotsin välille pohjoisessa ja seuraavan suunnittelutyö on käynnistetty.”
Sähkövarastot ovat uusi verkkoa tasapainottava tekijä, ja niiden merkitys on kasvavassa nopeasti. Tämä näkyy Fingridin liityntäkyselyissä, joissa on sähkövarastoja koskevia kyselyjä 20 GW:n edestä, kun vuosi sitten vastaava luku oli noin 5 GW.
”Sähkövarastot ovat tärkeitä, koska tuotannon vaihtelevuus on lisääntynyt. Niiden avulla voidaan hyödyntää halpaa puhdasta sähköä varastointivaiheessa ja purkaa sitä tarvittaessa verkkoon kalliimman sähkön aikana. Erityisesti lyhytaikaisissa muutoksissa sähkövarastot ovat ominaisuuksiltaan erinomaisia”, Sihvonen-Punkka sanoo.
Verkkotoiminnan taloudellinen sääntelymalli on liian hidasliikkeinen
Sähkömarkkinassa tapahtuu tällä hetkellä paljon ja muutokset voivat olla nopeitakin. Sihvonen-Punkka toteaa, että kantaverkon näkökulmasta suuren haasteen muodostaa verkkotoiminnan nykyinen taloudellinen sääntelymalli.
”Siirryimme vuoden 2024 alusta uuteen valvontamalliin, joka on voimassa neljä vuotta ja toinen valvontajakso seuraavat neljä vuotta eli yhteensä kahdeksan vuotta. Kun katsoo tämän ajanjakson taaksepäin, kehitys on ollut aivan valtavan nopeaa, ja tuntuu siltä, että on jatkuvasti puoli askelta jäljessä. Sääntelymallin pitäisi olla sellainen, joka mahdollistaa investoinnit ja luo edellytykset puhtaalle siirtymälle. Tällä hetkellä tämä ei toteudu, vaan säätely rajoittaa investointikykyämme ja taloudellista toimintakykyämme.”
Toinen haaste Fingridin näkökulmasta ovat luvitukset. Sen pitäisi Sihvonen-Punkan mielestä olla kaikin tavoin joustavaa.
”Luvituksen ei pitäisi hidastaa ja jumittaa näiden keskeisten siirto- ja liityntäyhteyksien rakentamista. Ihan oikeastihan olemme rakentamassa puhtaampaa maailmaa ja siihen tarvitaan investointeja sähköverkkoon.”
Asta Sihvonen-Punkka oli Maiju Aaltosen ja Panu Rahikan vieraana Fimpecin Kumppanit-podcastissa.
Kuuntele Kumppanit-podcastin jakso 16: Miten Suomen sähkönsiirron kantaverkko mukautuu teollisuuden puhtaaseen siirtymään?
