Kumppanit-podcast: Kaukolämpö on eduksi matkalla kohti hiilinegatiivisuutta – vieraana Jukka Joronen
Tampereen Energia julkaisi jo vuonna 2021 yhtenä ensimmäisistä yhtiöistä Suomessa kunnianhimoiset tavoitteet hiilinegatiivisesta energiantuotannosta. Kumppanit-podcastin kahdeksannessa ja viimeisessä jaksossa Tampereen Energian energiamarkkinoista vastaava johtaja Jukka Joronen kertoi Maiju Hirvikallion ja Fimpecin energialiiketoiminnan operatiivisen johtajan Sami Nissisen vieraana, millä keinoilla tähän tavoitteeseen edetään.
Tampereen Energia on lähes 400 henkilöä työllistävä energiakonserni, joka on jo 2010-luvun alkupuolelta lähtien ottanut suuria harppauksia kohti hiilineutraaliutta. Vuonna 2022 kaikesta konsernin tuottamasta energiasta noin 53 prosenttia oli uusiutuvaa ja vuonna 2023 määrää kasvaa jopa noin 75 prosenttiin. Katseet ovat kuitenkin vielä pidemmällä. Tavoitteena Tampereen Energialla on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki sen myymä energia on hiilineutraalia ja vuonna 2040 se on hiilinegatiivista.
Tampereen Energian energiamarkkinoista vastaava johtaja Jukka Joronen kertoo, että muutoksen pohjana on Selvitys polttoon perustumattomaan ja hiilinegatiiviseen kaukolämpöön siirtymisestä, ja tavoitetta kohti edetään kolmen vaiheen kautta. Ensimmäinen on vähäpäästöisyys, toinen hiilineutraalius ja kolmas hiilinegatiivisuus.
”Vähäpäästöisyyteen olemme jo pitkälti päässeet. Tähän on liittynyt turpeen, maakaasun ja öljyn käytön minimoiminen. Olemme tehneet investointeja muun muassa jätteenpolttolaitokseen ja hakelämpökeskukseen, joiden avulla saimme nopeasti pois pahimpia päästölähteitä. Samoin olemme ryhtyneet hyödyntämään hukkalämpöjä”.
Nyt Jorosen mukaan ollaan tilanteessa, jossa kaukolämmön pohjakuorma tehdään uusiutuvilla polttoaineilla. Seuraavassa vaiheessa pyritään löytämään vielä ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, jolloin mukaan tulevat esimerkiksi sähkökattilat ja lämpövarastot.
”Sähkökattilat ovat tavallaan hyviä huipputeholaitoksia. Kun tuulee, kuten monesti pakkaskeleilläkin, niiden avulla saadaan huippukuorman tekemiseen tarvittavia polttoaineita pois. Kun sähkökattilat vielä yhdistetään teollisen kokoluokan kaukolämpöakkuun, muodostuu biomassa-tuulivoimapohjainen lämmitysjärjestelmä, joka on varmasti yksi ympäristöystävällisimpiä konsepteja, mitä voi olla. Jatkossa sähkön määrää kaukolämmön tuotannossa lisätään entisestään, jolloin biomassan käytön tarve vähenee selkeästi ja sillä keskitytään korvaamaan ennen kaikkea fossiilisia polttoaineita lämmöntuotannossa”, hän arvioi.
Viimeinen askel hiilinegatiivisuuden saavuttamiseksi vaatii sitten vielä yhtä uutta keinoa – biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa. Kun hiilidioksidi otetaan talteen biomassaa käyttävästä voimalaitoksesta ja pistetään varastoon pysyvästi tai hyödynnetään esimerkiksi vihreänä sementtinä tai synteettisenä polttoaineena, tullaan tilanteeseen, jolloin kaupungin lämmitysjärjestelmä toimii mittavana hiiltä kaappaavana järjestelmänä.
”Olemme uskaltaneet tuoda tämän vaihtoehdon visioissamme rohkeasti esiin, koska skenaariot ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi edellyttävät hiilidioksidin talteenottoa ilmakehästä. Jos talteenotto on välttämätöntä, toimintaympäristö nousee jossain vaiheessa tasolle, joka mahdollistaa investoinnit, sillä jo tällä hetkellä tarjolla on tarvittavia teknologioita. Suomen olosuhteet taas ovat metsäteollisuuden ja kaukolämmön ansiosta sellaiset, että täällä biogeenisen hiilidioksidin talteenotto on järkevää”, Joronen ennustaa.
Kaukolämpö on etu pyrittäessä hiilineutraaliuteen
Tampereen Energian suunta kohti hiilinegatiivisuutta perustuu kaukolämpöjärjestelmän hyödyntämisen. Joronen korostaakin keskustelussa sitä, että kaukolämmön yleisyys on Suomelle suuri etu, kun tavoitellaan päästöjen vähentämistä. Se tarjoaa mahdollisuuden hiilinegatiivisuuteen sekä skaalaetuja lämmön ja energian varastoinnissa ja kunnossapidossa. Samoin ja ennen kaikkea se tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää erilaisia lämmönlähteitä.
”Kaukolämpöjärjestelmässä meillä on todella hyvä alusta, johon voidaan liittää uutta teknologiaa. Kun lämpöenergia siirtyy veden välityksellä, on paljon helpompi vaihtaa polttoainetta esimerkiksi maakaasusta hukkalämpöön tai biomassaan kuin yleensä Euroopassa, jossa jokaiseen taloon on rakennettu kaasuputki, jonne on vaikea syöttää mitään muuta. Tämä antaa meille mahdollisuuden tehdä isoja keskitettyjä muutoksia ja on siten nopea reitti ilmastoystävälliseen lämmitykseen”, hän sanoo.
Oikea ajoitus on keskeinen haaste
Tampereella ollaan jo pitkällä kehityksessä kohti päästötöntä tulevaisuutta. Tehtävää kuitenkin vielä riittää, ja Joronen arvioi keskeisiksi haasteiksi oikean ajoituksen ja projektien monimutkaisuuden.
”Liikkeellä ei pidä olla liian aikaisin tai liian myöhään. Liian aikaisin liikkeellä oleminen voi johtaa tappioihin, mutta toisaalta, jos odotetaan ja odotetaan, investoinnit tekee lopulta joku muu. Toinen haaste esimerkiksi vetytalouteen liittyvissä hankkeissa on niiden monimutkaisuus. Niiden syntyminen vaatii hyvää ryhmää ja hyvää yhteistyötä.”
Teknologiaa Joronen ei näe sinänsä suurena ongelmana, vaan arvioi, että tarvittava teknologia on olemassa. Tosin kylmäpäisyyttä tarvitaan, kun ratkaisuja sen osalta tehdään.
”Olemme pyrkineet tekemään suunnitelmamme sillä tavalla, ettemme ole turvautuneet liian spekulatiivisiin teknologioihin, vaan sellaisiin, jotka ovat olemassa jo. Toki niidenkin skaalautuvuuteen liittyy riskejä”, hän kertoo.
Yksi olennainen haaste on vielä sellaisen toimintaympäristön luominen, jossa yritykset uskaltavat tehdä investointeja. Tässä EU:n regulaatiolla on suuri merkitys, ja energiayhtiön näkökulmasta Jorosen toivelistalla ovat E-lukulaskentaan ja kaukolämmön tunnistamiseen liittyvät asiat.
”EU:han haluaa lisää kaukolämpöä ainakin keskustelujen tasolla, mutta kaikki regulaatio ei tue tätä. Ei tunnisteta, jos tehdään ympäristöpositiivisia asioita keskitetyissä lämmitysratkaisuissa, vaan regulaation näkökulmasta on parempi, että irrotaan kaukolämpöverkosta ja tehdään muutoksia itse rakennukseen. Toivoisinkin, että ymmärrettäisiin kaukolämpöjärjestelmän vahvuus etenkin näin kylmässä maassa, että se on nopein tapa päästä sinne ilmastoystävälliseen lämmittämiseen. Toinen kysymys on negatiivisten päästöjen regulaatio, jota ollaan nyt suunnittelemassa. Sen pitäisi olla laadukasta ja projektit mahdollistavaa. Kokonaisuudessaan regulaation suhteen tarvitaan selkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta.”
Voiko vihreän vedyn tuotannosta tulla uusi CHP
Fimpecin energialiiketoiminnan operatiivinen johtaja Sami Nissinen nostaa esiin vielä kysymyksen siitä, voiko energiayhtiön liiketoiminta laajentua hiilinegatiivisuuteen pyrittäessä lämmön ja sähkön ulkopuolellekin. Näin päästään käsiksi vetytalouden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Siinä Joronen sanoo näkevänsä rinnastukseen Suomessa aikaisemmin hyvin yleiseen yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon.
”Vedyn tuotannossahan syntyy paljon lämpöä. Voi olla, että kun aikaisemmin tuotettiin sähköä ja lämpöä CHP-laitoksissa, tulevaisuudessa useammissa vedyntuotantolaitoksissa tuotetaan hyvin suunnitellusti vetyä ja lämpöä. Ensiaskeleita tähän kehitykseen on nähtävissä”, hän toteaa.
Kuuntele Kumppanit-podcast siitä, miten kaukolämpö muuttuu hiilinegatiiviseksi
