Tässä mennään ydinvoima-alalla ja pienydinvoimaloiden kehityksessä
Ydinvoimalle on tällä hetkellä olemassa tilausta ja erityistä kiinnostusta herättävät kehitteillä olevat modulaariset pienydinvoimalat. Yli 35 vuotta ydinvoima-alan organisaatioita ja projekteja johtanut ja nykyään Kind Atom Oy -konsulttiyhtiötä luotsaava Timo Okkonen ja Fimpec Consulting Oy:n toimitusjohtaja Panu Rahikka niputtivat yhteen ydinvoiman nykytilanteen, tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja haasteet Maiju Aaltosen vieraana Fimpecin Kumppanit-podcastissa.
Timo Okkonen katsoo ydinvoima-alaa laajasta näkökulmasta. Hänellä on takanaan yli 35 vuoden kokemus asiantuntija- ja johtotehtävistä ydinvoima-alalla Säteilyturvakeskus STUKissa, ABB Atomissa, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesissa, Inspectassa ja Fennovoimassa. Nykyään hän työskentelee perustamassaan Kind Atom -yrityksessä ja on ydinvoima-alan haasteita ratkaisevan Platom Oy:n hallituksen jäsen ja Vattenfallin neuvonantaja Ruotsissa.
Okkonen näkee, että ydinvoimaa on tarvittu aikaisemmin ja tarvitaan jatkossakin. Se on hänen mukaansa energia-alalla olennainen vakauttava voima, jolla pystytään tuottamaa vakaata perusvoimaa.
”Ydinvoiman näkökulmasta iso asia on yleinen tunnelman muutos. Vakauden ja vastuullisuuden korostuessa ydinvoimasta on tullut enemmän ja enemmän hyväksyttyä”, hän summaa nykytilannetta.
Modulaariset pienydinvoimalat mahdollistavat skaalautumisen ja toistettavuuden
Viime aikoina julkisuudessa ovat olleet paljon esillä modulaariset pienydinvoimalat (SMR), joiden nähdään tarjoavan mahdollisuuden ydinvoiman hyödyntämiseen suuria voimalaitoshankkeita yksinkertaisemmalla tavalla. Okkonen jakaa tämän näkemyksen pienydinvoimaloiden mahdollisuuksista, mutta muistuttaa, että kehitystä tapahtuu tällä hetkellä ydinvoiman kaikissa kokoluokissa: suurissa, keskikokoisissa ja pienissä. Modulaaristen pienydinvoimalaitosten erityinen vahvuus on hänen mielestään kuitenkin skaalautuvuus ja toistettavuus.
”Samankaltaisia pieniä laitoksia voidaan tehdä suuria määriä. Silloin jokainen projekti ei ole erilainen, kuten suurissa miljardiluokan ydinvoimalahankkeissa, jotka ovat ainutkertaisia ja räätälöityjä. Äärimmilleen vietynä pienydinvoimaloiden kohdalla valtaosa työstä voitaisiin tehdä tehtaassa ja lopuksi nostaa reaktoriyksikkö paikoilleen. Kun painopiste siirtyisi rakentamisesta asentamiseen, hankkeiden ennustettavuus paranisi.”
Hän muistuttaa kuitenkin, että vielä on matkaa siihen, että pienydinvoimaloita rakennettaisiin samalla tavalla kuin nykyään tuulivoimaloita. Siihen kuitenkin tähdätään, sillä käyttökohteita modulaarisille pienydinvoimalaloille riittäisi.
”Niillä voidaan tietenkin tuottaa sähköä, mutta tällä hetkellä markkinatilanne on sellainen, että vapaille markkinoille sitä ei ole helppo tehdä kannattavasti. Uskonkin, että tullaan näkemään yhdistelmiä, joilla tuotetaan lämpöä ja sähköä tai mahdollisesti pelkästään lämpöä kaupunkien tarpeisiin. Isoja mahdollisuuksia tarjoaa myös vetytalous. Ydinasia on se, että ydinvoima vastaa niin teollisuustuotannon, kaupunkilämmön kuin koko sähköverkon tarpeisiin”, Okkonen toteaa.
Ensimmäiset pienreaktorit saattavat olla käytössä 2035
Uuden ydinvoimateknologian tuloa kaupalliseen käyttöön on Okkosen mukaan vaikea ennustaa. Hankkeiden toteutumiseen vaikuttaa monta asiaa, vaikka odotukset ovat suuret ja asenteet ydinvoimaa kohtaan muuttuneet myönteisemmiksi.
”Ensimmäiset uudet yksiköt voivat olla toiminnassa Suomessa 2030-luvun puolivälissä, jos kaikki menee hyvin. Paljon riippuu siitä, miten esimerkiksi lämpöreaktorin kehitys etenee ja miten se lähtee skaalautumaan”, hän arvioi.
Kannattavuus ja toimitukset suurimmat haasteet
Kaksi keskeistä haastetta ydinvoiman rakentamisessa ovat Okkosen mielestä talous ja toimitukset. Hän sanoo, että turvallisuuteen, luvitukseen ja teknologiaan liittyvät kysymykset ovat jo hallittavissa.
”Turvallisuusasiat ovat tietenkin tärkeimpiä, mutta 40–50 vuodessa on opittu paljon, ja nykyään laitoksissa on moninkertaiset järjestelmät, jotka varmistavat turvallisen toiminnan. Talous on sen sijaan kova pähkinä, koska ydinvoima-ala on niin pääomavaltaista ja hankkeet usein niin suuria, että ne saattavat keikauttaa yhtiöitä. Tässä valtiovalta voisi tarjota tiettyä tukea.”
Okkosen mukaan ala ei tarvitse suoraa tukea, mutta lainatakaukset, helpotukset korkotasoihin ja jonkinlainen apu projektiriskien hallintaan auttaisivat hankkeiden käynnistämisessä. Vielä suurempi haaste hänen mukaansa ovat toimitukset ja niihin liittyvän ekosysteemin rakentaminen. Fimpec Consultingin toimitusjohtaja Panu Rahikka on samaa mieltä.
”Erään energiayhtiön johtaja on sanonut minulle, että SMR-laitoksia pitää tulla Suomeen kymmenen tai enemmän eikä yhtä tai kahta. Tällä on suuri merkitys, jotta saadaan rakennettua osaaminen, infrastruktuuri ja kaikki muu, mitä ekosysteemi vaatii”, hän toteaa.
”Tilaajan ei pitäisi vain lähteä hankkimaan reaktoria, vaan miettimään toimittajan kanssa, miten se saadaan toimitettua. Tämä taas onnistuu parhaiten, kun tilaajan edustajia on hankkeessa mukana ja siinä edetään vaiheittain konseptointivaiheesta suunnitteluvaiheeseen, rakentamisen valmisteluun ja sitten rakentamiseen. Tärkeää on, että eri osapuolet istuvat samaan pöytää varhaisessa vaiheessa, jolloin nähdään, keiden kesken matka onnistuu parhaiten”, Okkonen vielä arvioi.
Sosiaalinen hyväksyttävyys on tärkeää
Iso kysymys on myös ydinvoimahankkeiden sosiaalinen hyväksyttävyys. Modulaaristen pienydinvoimaloiden läpilyönti tarkoittaisi tässä suhteessa suurta muutosta, sillä niiden myötä ydinvoimaloita tulisi useisiin paikkoihin ja lähelle taajama-asutusta.
”Etenkään lämpöreaktoreita ei voi rakentaa satojen kilometrien päähän käyttäjistä kuten suuria sähköä tuottavia ydinvoimalaitoksia. Ne sijoittuvat kaukolämpöverkon läheisyyteen”, Rahikka täsmentää.
Okkonen toteaa kyseessä olevan siirtyminen uuteen aikakauteen. Tämä vaatii uudenlaista suhtautumista.
”Sidosryhmien merkitys kasvaa entisestään. On voitava luottaa yhtiöihin, toimittajatahoihin ja viranomaisiin, joiden on puolestaan otettava huomioon paikalliset asukkaat. Tähän on hyviä menettelyjä Suomessa. Tärkeää on myös, että tarjolla on useampia sijoitusvaihtoehtoja. Silloin ei tarvitse jyrätä sijoituspäästöstä, jos laitosta ei todella johonkin haluta.”
Rahikka nostaa vielä esiin tuulivoimahankkeiden tarjoaman esimerkin. Hänen mukaansa iso asia paikallisille ihmisille on se, että he kokevat hankkeesta tulevan heille jotain hyötyä.
”Tuulivoima on onnistunut tässä Suomessa. Kun tuulivoimapuistojen maksamat kiinteistöverot eivät mene kauas valtion kassaan, vaan hyötyä jää seudulle, tämä on kasvattanut tuulivoiman sosiaalista hyväksyttävyyttä.”
Suomi on paalupaikalla
Okkonen ja Rahikka arvioivat Kumppanit-podcastissa myös Suomen edellytyksiä ydinvoimarakentamisessa. Molemmat uskovat Suomen olevan tässä paalupaikalla.
”Suomi on tavallaan edelläkävijä. Meillä ydinvoiman osuus on noin 40 prosenttia sähköntuotannosta. Euroopassa luku on keskimäärin 20 prosenttia ja meillä on myös viimeaikaista kokemusta ydinvoimarakentamisesta”, Rahikka sanoo.
”Lisäksi meillä on kehitteillä ensimmäistä kertaa kotimaista tekniikkaa lämpöreaktoripuolella. Monessa suhteessa Suomi on paras paikka ydinvoiman hyödyntämiseen. Osaamisen lisäksi meillä on huolehdittu ydinjätekysymyksistä ja yhteiskuntamme on poliittisesti ainutlaatuisen vakaa”, Okkonen jatkaa.
Hän sanoo olevansa kuitenkin pikkuisen huolissaan siitä, että jos nyt ei olla hereillä, vaarana on jääminen kehityksestä jälkeen.
”Minusta olemme sellaisessa kohdassa, että olisi hyvä tulla valtion suunnalta sysäyksiä, jotka auttaisivat yhtiöitä ottamaan riskiä. Nyt tarvittaisiin rohkeutta.”
Timo Okkonen ja Panu Rahikka olivat Maiju Aaltosen (Hirvikallion) vieraana Fimpecin Kumppanit-podcastissa.
Kuuntele Kumppanit-podcastin jakso 10: Suomi on paalupaikalla ydinvoiman hyödyntämisessä
