Kumppanit-podcast: Hiilidioksidin talteenotto auttaa Suomea saavuttamaan ilmastotavoitteet – vieraana Kai Mykkänen
Suomen hallitus on nostanut metsä- ja energiayhtiöiden puuperäisen hiilidioksidin talteenoton yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi päästöjen vähentämisessä. Energia-asioista hallituksessa vastaava ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen vieraili Kumppanit-podcastia hostaavan Maiju Hirvikallion ja Fimpecissä teknis-taloudellisia selvityksiä hiilidioksidin talteenoton mahdollisuuksia tekevän Eelis Lähdemäen vieraana kertomassa, mistä on kyse ja mitä mahdollisuuksia hiilidioksidin talteenotto tarjoaa.
Biogeenisen eli biomassan palaessa tai hajotessa syntyvän hiilidioksidin talteenotto tarjoaa Suomelle erityisen mahdollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja myös uuden liiketoiminnan synnyttämiseen. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen korostaa tämän mahdollisuuden tärkeyttä ja poikkeuksellisuutta, koska metsäteollisuus ja bioenergialaitokset käyttävät täällä paljon puuta.
”Se tarjoaa meille huikean mahdollisuuden loikata maaksi, joka imee enemmän hiilidioksidia kuin päästää taivaalle. Tarjolla on iso potentiaali vähentää päästöjä ja esimerkiksi yhdistää talteen otettu hiilidioksidi puhtaalla sähköllä tuotettuun vetyyn ja tehdä siitä erilaisia tuotteita, esimerkiksi synteettistä sementtiä, erilaisia rakennusaineita ja myös synteettisiä polttoaineita”, hän toteaa.
Biogeeninen hiilidioksidi on erityisen arvokasta, koska puu on kasvaessaan sitonut ilmakehästä hiilidioksidia. Kun puu poltetaan, hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Jos se otetaan talteen ja varastoidaan, tuotetaan niin sanottu negatiivinen päästö tai tekninen hiilinielu. Mikäli talteen otetaan fossiilista hiiltä, vähennetään ainoastaan päästöjä, mutta ei luoda negatiivista päästöä.
Hiilidioksidin talteenotto on tärkeä täydentävä elementti ilmastopäästöjen vähentämisessä
Hallituksen kaavailuissa biogeenisen hiilidioksidin talteenotolla on tärkeä rooli ilmastotavoitteisiin pääsemisessä. Mykkäsen mukaan hallitus pitää kiinni siitä, että Suomi taivaltaa kaikin järkevin keinoin kohti tavoitetta, että maamme on hiilineutraali 2030-luvun puolivälissä.
”Me olemme hyvällä polulla päästöjen vähentämisessä teollisuudessa, asumisessa, liikenteessä ja maataloudessa. Tämän vuosikymmenen lopulla päästöjä syntyy noin 60 prosenttia vähemmän kuin vuosituhannen alussa ja päästöt pienenevät jopa oletettua nopeammin teollisuuden ja energiantuotannon päästessä eroon polttamisesta.”
”Samalla meillä on haasteita siinä, että uudet laskelmat ovat jatkuvasti heikentäneet arviota metsiemme ja maaperämme hiilinieluista emmekä voi lähteä siitä, että me esimerkiksi rajoittaisimme voimakkaasti puun talouskäyttöä. Se olisi erittäin vaikeaa omaisuuden, työllisyyden ja Suomen tasapainoisen kehityksenkin kannalta”, hän taustoittaa.
Tässä yhtälössä hiilidioksidin talteenotto on tärkeä täydentävä elementti. Sitä tarvitaan isossa mittakaavassa teollisuuden ja energiatuotannon puolella.
”Hallitusohjelman radikaalein ilmastolinjaus on, että hallitus ottaa käyttöön ohjauskeinot, joilla varmistetaan se, että hiilidioksidipäästöt ilmakehään teollisuuden ja energiantuotannon suurista pistelähteistä päättyvät 2030-luvun puolivälissä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että löydetään tavat tulpata piippuja isoissa laitoksissa seuraavan 12 vuoden aikana”, Mykkänen linjaa.
Tavoitteet kohdistuvat nimenomaan biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon. Tämä on Mykkäsen mielestä tavallaan itsestään selvä painotus. Taustalla on kehitys, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa sekä myös teollisuuden prosesseissa on marginalisoitumassa Suomessa rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana.
”Sähkön tuotanto on jo nyt noin 95-prosenttisesti fossiilivapaata, kaukolämmön tuotantokin irtoaa yhä enemmän fossiilisista polttoaineista ja myös teollisuudessa pyritään pois fossiilisten käytöstä. Meillä ei siis niinkään käytetä ensi vuosikymmenellä paljon fossiilisia polttoaineita, mutta sivutuotteiden polttoa metsäteollisuudessa ja bioenergian tuottoa on merkittävästi. Se voidaan ottaa talteen ja hyödyntää, jolloin se voidaan laskea negatiiviseksi päästöksi.”
Valtion toimenpiteet tarjoavat käynnistysapua kehitykselle
Mykkänen kertoo, että valtiovalta on valmistautunut auttamaan tärkeäksi koetun kehityksen käynnistämisessä. Pidemmällä tähtäimelle kyse on kuitenkin oltava markkinaehtoisesta toiminnasta.
”Säästämme lähes kaikesta, mutta hiilidioksidin talteenotto on niitä harvoja asioita, johon panostetaan. Olemme varanneet rahaa siihen, että käynnistetään negatiivisten päästöjen huutokauppa tai vastaava kustannustehokas mekanismi, jotta saadaan tuettua ensimmäisiä projekteja. Niitä on mahdollisuus rahoittaa myös EU:n elpymispaketin, REPowerEU:n ja uuden energiateknologian suurten demonstraatiohankkeiden investointitukien avulla.”
”Samalla sanon, ettei tämä mene niin, että valtio ikään kuin ostaisi negatiiviset päästöt, vaan kehitystä tukemaan täytyy syntyä markkinakannustin. Sitä kautta biogeenisille päästöille syntyy tuotearvo sillä, että ne korvaavat päästöoikeuksien vähentämistä tai taakanjakosektorin hyvinkin korkeita päästökustannuksia.
Hän jatkaa, että hiilidioksidin talteenotosta voi tulla erityisesti metsäteollisuuden ja bioenergiaa käyttävien voimaloiden kannalta yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden elementti.
”Silloin metsäteollisuus, joka nähdään liikaakin toimijana, joka pienentää hiilinielua, olisikin sektori, joka pystyy sanomaan, että me pystymme kääntämään pohjoismaiden taseen hiilinegatiiviseksi ottamalla talteen hiilidioksidin, joka muuten mätänisi ja nousisi takaisin ilmakehään ja kiertäisi sitten metsään. Sitä kautta se tulee olemaan kilpailukykykysymyskin.”
Toinen puoli Mykkäsen mukaan on se, että hiilidioksidin talteenotossa voi syntyä ratkaisuja, joita voidaan teknologisesti monistaa myös sellaisiin maihin, joissa fossiilisen hiilidioksidin talteenotto on haaste. Sitä kautta tarjolla on valtavat markkinat Kiinassa ja Intiassa pitkälle tulevaisuuteen.
Tutkimusta, tuotekehitystä ja regulaatiota
Mykkänen toteaa vielä, että hiilidioksidin talteenoton tavoitteisiin pääseminen edellyttää sitä, että teknologia halpenee ja tulee tuotteistettuja käyttökohteita. Myös regulaatiolla on oma paikkansa kehityksessä.
”Voi olla ihan merkittävää, jos vaikka uudistettavaan rakennuslakiin tulee asteittain tippuva raja-arvo rakennuksen elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle. Silloin kierrätettyyn hiilidioksidiin perustuvalle rakennustarvikkeelle syntyy kysyntää. Sama toimii polttoainepuolellakin. Toisaalta jos on selvää, että tietyn kokoluokan laitoksissa olisi yhteiskunnallisesti katsoen järkevää ja riittävän kohtuuhintaista ottaa talteen kattavasti hiilidioksidia, meidän täytyy miettiä, tarvitsemmeko regulaatiota, jolla me kannustamme siihen riittävän pitkillä siirtymäajoilla”, hän arvioi.
Fimpecin Eelis Lähdemäki nostaa tässä yhteydessä esiin toivomuksen siitä, että sääntely on toimijoille riittävän yksinkertaista. Mykkäsen mukaan hän osuu tässä toiveessa naulan kantaan.
”Sääntelyn pitää olla yksinkertaista. Samalla toivon, että se olisi mahdollisimman teknologineutraalia. Tässä pitäisi välttää epäolennaisuuksien nostamista esiin ja niitä virheitä, joita minusta on tehty esimerkiksi vedyn säätelyssä”.
Mykkänen jatkaa, että kehitystä mahdollistetaan myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamisella. Hän muistuttaa, että jo vuonna 2024 hallitus laittaa tähän tarkoitukseen noin 300 miljoonaa euroa tämän vuotista enemmän ja vaalikauden lopulla summa kasvaa yhteensä yli miljardilla.
”Kun lähtökohta on, että yritykset laittavat tarkoitukseen kaksi euroa yhteiskunnan sijoittamaa euroa kohti, puhumme kolmen miljardin euron vuotuisesta lisävirrasta tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Sitä kautta innovaatioita pitäisi syntyä ja varmaan syntyykin. Isompi haaste on, että miten me sopivalla tavalla tässä kohtaa varmistetaan, että Suomessa olisi hyvät edellytykset kaupallistamisvaiheelle ja pilot-hankkeille.”
Nyt on rohkeiden ratkaisujen aika
Mykkänen toteaa vielä keskustelun lopuksi, että nyt tarvitaan määrätietoista ja sopivaa rohkeutta eikä epätoivoon kannata vaipua.
”Minunkin on helppo asettua rooliin, jossa keksin viisi syytä, miksi asiat voivat mennä pieleen. Riskit pitää tietenkin tiedostaa ja ottaa huomioon, mutta jos halutaan tehdä tulevaisuuden rakennuspalikoita, niin pitää yleensä uskaltaa ottaa rohkeita askelia.”
”Monilta tahoilta tulee viestiä siitä, ettei ilmaston muutoksen hidastamiseksi tehdä tarpeeksi. Yhdyn huoleen ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, mutta sellainen epätoivo, että olemme menossa kohti umpikujaa, on minusta suhteetonta. Haasteita meillä on, ja olisi parempi, jos asioita tehtäisiin nopeammin kuin hitaammin, koska korjaaminen on kallista. Uskon kuitenkin, että ihminen on kekseliäs ja että kyllä tämä laiva kääntyy.”
Kuuntele Kumppanit-podcast hiilidioksidin talteenotosta
